perjantai 17. huhtikuuta 2020

Bullet Journal perinteisen kalenterin korvaajaksi

Sähköinen kalenteri teki perinteisestä kalenteristani tarpeettoman. Oli paljon kätevämpää, että koko perheen menot olivat yhdessä kalenterissa, johon kuka tahansa perheenjäsenistä voi tehdä merkintöjä. Tapahtumat voi myös merkitä sinne heti, eikä tarvitse odottaa, että pääsee kotiin merkitsemään ne kalenteriin.

Jäin kuitenkin kaipaamaan perinteistä kalenteria, koska sinne oli kiva kirjoittaa. Raamattuopiskelussa törmäsin Bible Journalingiin ja sitä kautta eksyin myös Bullet Journalin maailmaan. Siinä oli vastaus perinteisen kalenterin kaipuuseen.

Tätä nykyä oma Bullet Journalini eli lyhyemmin BuJo on sekoitus tehtävälistoja, muistiinpanoja ja kalenterimerkintöjä. Sen ainutlaatuisuus on siinä, että jokainen voi tehdä siitä omanlaisensa.

Minä en osaa piirtää, joten minun BuJoni täyttyy tarroista, tulostetuista kuvista, washiteipistä ja tietysti kirjoitetusta tekstistä.

Aluksi tein kuukausisivut mutta jonkin ajan kuluttua huomasin, että kuukausisivut jäivät yleensä tyhjiksi, koska minulla oli sähköinen kalenteri.

Niinpä omaan käyttööni soveltui paremmin viikkokalenteri. Tulostan viikkokalenterin aina edellisellä viikolla tai voin tehdä kaksi viikkoa etukäteen.

perjantai 29. maaliskuuta 2019

De Buyer -hiiliteräspannut

Ostin kolme De Buyer -pannua: 28cm paistinpannun, lettupannun ja maalaispannun.

Ennen rasvapolttoa. Hioin paistinpannun pinnan ennen polttoa.

Ensimmäisen rasvapolton jälkeen. 
Toisen polton jälkeen.

torstai 5. toukokuuta 2016

Korkeasaari - Helsinki Zoo

Kävimme Korkeasaaressa aurinkoisena helatorstaipäivänä. Moni muukin oli tullut viettämään vapaapäiväänsä samaan paikkaan ja parkkipaikat Mustikkamaalla olivat aika täynnä. Itse Korkeasaaressa tungosta ei kuitenkaan ollut, koska väki jakaantui niin laajalle alueelle.

Korkeasaaren sisäänkäynnin luona oli vuokrattavissa rattaita. Näin hienona päivänä niitä oli tosin vain muutamat jäljellä.
Oli valkoposkihanhien pesintä aika ja saareen tullessa oli opastekyltit, miten tulee toimia.
Tässä kuva Korkeasaaresta Mustikkamaalle päin. 
Mustikkamaan parkkipaikalta on noin 1 km kävelymatka sisäänkäynnille. Bussipysäkki on ihan Korkeasaaren portin vieressä mutta tänään bussi jätti asiakkaat parkkipaikalle, koska bussin reitille oli pysäköity autoja! Korkeasaareen ei saa tuoda lemmikkieläimiä, polkupyöriä tai skeittilautoja.

Komeat riikinkukot kävelevät ihmisten seassa tottuneesti. Me emme onnistuneet näkemään riikinkukon pyrstöä avonaisena mutta komea se oli näinkin.










Karhulinnassa oli näkyvillä kaksi karhua. Toinen nukkui alatasanteen ikkunan edessä, vieressään kuolleen hevosen pää! Monen pienen ihmisen mielenkiinto keskittyikin hevosenpäähän nukkuvan karhun sijaan. Lapsille se oli vain ihmetyksen aihe mutta monelle aikuiselle se tuntui olevan kauhistus. Aiheesta olikin sopivasti pääkirjoitus Korkeasaaren sivuilla vähän sen jälkeen.



Toinen Karhu sen sijaan nautiskeli vesileikeistä pienessä altaassaan: loiski vettä, ui, kellotteli reunalla, leikki omilla tassuillaan.












Amazoniassa ja Africasiassa käynti on mukavampi ajoittaa huonoon säähän, koska ovat sisätiloissa. Pikainen visiitti piti kuitenkin sielläkin tehdä ja monta hauskaa eläintä nähtiin.

Krokotiililisko (Shinisaurus crocodilurus) on uhanalainen laji, jota tavataan vain muutamissa maakunnissa Kiinan eteläosissa ja Pohjois-Vietnamissa. Pituutta sillä on 25-35 cm.

Pikkumarmosetti (Cebuella pygmaea) on maailman pienin apina. Vastasyntyneenä se on vain peukalonpään kokoinen ja aikuisenakin alle 100 gramman painoinen.



Rubiini-iibis (Eudocimus ruber) saa kirkkaanpunaisen värinsä vasta muutaman vuoden iässä ravinnon vaikutuksesta. Poikasena se on hiilenmusta.


Lisää tietoa Korkeasaaresta täältä.
More information about Helsinki Zoo.



sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kanakierre

Facebookissa joku ystävistäni oli jakanut kyseisen kanakierteen ohjeen. Alkuperäinen ohje löytyy Youtubesta englanniksi. Joulun välipäivinä päätin testata.


Minun versioni:

- 175g Philadephia tuorejuustoa (laktoositonta)

- 1 rkl Spice Up tulista chilikastiketta

- 2 broilerin rintaleikettä "nyhdettynä" tai noin 7 dl kypsää broileria
- 2,5 dl Emmental-juustoraastetta
- 175g Mozzarella-juustoraastetta
- 2 tölkkiä Danerolles croissant-taikinaa


Valmistin broilerin edellisenä päivänä. Ostin kilon broilerin maustamattomia rintaleikkeitä (3 kpl), jotka laitoin korkealaitaiseen uunivuokaan vierekkäin. Päälle kanalientä (1,5 litraa kuumaa vettä ja 3 kanaliemikuutiota), niin että lähes peittyivät. 125 asteiseen uuniin kolmeksi tunniksi ja käänsin leikkeet pari kertaa sinä aikana. Annoin hieman jäähtyä ja riivin lihat irti kuorista ja nahkoista haarukan avulla eli kuten nyhtökanassa. Laitoin kahden rintaleikkeen lihat jääkaappiin odottamaan kanakierteen valmistusta.

Kanakierteen valmistus aloitetaan sekoittamalla tuorejuusto ja chilikastike keskenään. Minä laitoin yhden ruokalusikallisen tulista chilikastiketta (en ole kovin tulisen ruuan ystävä). Poikien mielestä sekin oli liikaa, minun mielestäni sopivasti ja joka tykkää tulisesta, laittaa vähän lisää. Tähän seokseen lisätään nyhdetyt broilerit ja Emmental-raaste.

Avaa croissant-taikinalevyt ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle alla olevan kuvan mukaisesti. Lisää puolet Mozzarella-raasteesta levyn pohjalle ympyrän muotoon ja laita broileriseos sen päälle. Seoksen päälle vielä loput Mozzarella-raasteesta.

Taita croissant-levyt yksitellen kasan ylitse ja laita kolmion kärki kierteen alle. Tee samoin kaikille croissant-kolmioille. Sitten vain kuumaan uuniin, 200 astetta ja noin 15 minuuttia. 

Anna jäähtyä 5-10 minuuttia ja leikkaa terävällä veitsellä annospaloiksi. Dippaa kermaviilikastikkeeseen ja tarjoile lisänä salaattia. 

Minä tein seuraavanlaiset kastikkeet:
Versio 12 dl kermaviiliä, 1 tl sokeria, 0,5 tl suolaa, 2 tl sitruunamehua, 1 valkosipulinkynsi ja mustapippuria.
Versio 2: 2 dl kermaviiliä, 1 rkl ketsuppia, 2 tl yrttimaustetta.



maanantai 6. heinäkuuta 2015

Palstailua

Kesäkuu 2015

Toukokuu meni, enkä ehtinyt palstalle kertaakaan! Tänään alkoi loma ja huomenna lähdetään kolmeksi viikoksi reissuun. Palsta siis pika pikaa edes johonkin kuntoon...
Rikkaruohoja kitkin vissiin noin 10 säkillistä. Muutama kesäkurpitsantaimi ja avomaankurkuntaimi Muhevaiselta. Tosin taitavat kuolla, kun ei kukaan ole kastelemassa. Lisäksi herneen ja pavut siemeniä suoraan maahan, samoin kuin perunat ja sipulit. Katsotaan selviääkö mikään hengissä, kun ei niitä hoideta pitkään aikaan. 
Suosittelen kitkemään rikkakasvit jo ENNEN kuin ne näyttävät tältä.

Kuvassa näkyvä polvisuojus on muuten älyttömän näppärä, kun kitkee rikkaruohoja!

Tähän kuntoon sain sen ennen matkalle lähtöä.


Heinäkuu 2015

Tänä kesänä on satanut riittävästi, joten kasvitkaan eivät kuolleet! Jopa mansikantaimet, jotka otin edelliskesästä jääneistä rönsyistä ja laitoin suoraan penkkiin ilman esikasvatusta, olivat selvinneet hienosti kolmen viikon reissumme ajan!

Alla näkyy tilanne heinäkuun alussa, matkamme jälkeen, kun perunat on mullattu, ruohikko ajettu ja rikkaruohoja ollaan kitkemässä.



Joulukuu 2015


Joulupäivänä oli vielä +4 astetta ja lumeton maa. Niinpä päädyimme vielä istuttamaan kevätkukkasipulit ja talvivalkosipulit. Parempi myöhään...

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kiilopään Keino -trail

Saariselän Kiilopäälle on Suomen Latu tehnyt tänä kesänä geokätköpolun nimeltä Kiilopään Keino. Se on Suomen Ladun logon muotoon tehty sarja geokätköjä. Keskustelu on käynyt vilkkaana siitä, onko tuollainen mainonta soveliasta ja miten Lapin herkkä luonto kestää moisen. Suomen Latu on antanut vastineensa asiaan.


Yhtä kaikki... minä olen nyt mieheni kanssa kiertänyt tuon trailin ja viettänyt aivan ihania hetkiä yhdessä rakkaan mieheni kanssa nauttien Lapin luonnosta. Näimme kiirunan ja kapustarinnan, paljon hyttysiä ja ihanaa luontoa, nukuimme yön tunturissa ja nautimme! Kiitos siis Suomen Ladulle tästä trailista.


Emme tulleet tänne tämän trailin takia, vaan meillä oli mökki vuokrattuna Saariselältä ja tämä traili julkaistiin sinne 31.5.15. Se tuli siis ihan pyytämättä... :)



Reittimme kulki välillä tiellä, välillä polulla, välillä porojen tekemillä poluilla...


Meidän 1000. löytö!
Hyttysiä riitti paikoitellen ihan kiitettävästi, mutta hyttyshattu ja hyvä pukeutuminen suojasi.

Vietimme yön tunturissa telttaillen. Lämpötilat vaihtelivat yön +6 asteesta päivän +16 asteeseen. Juuri sopiva kätköilysää!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Nuuksio Power Trail 59-104

Viime vuonna geokätköilin ihan uudella innolla, kun sain uuden GPS-laitteen: Garmin GPSMAP 64S! Viime vuonna etsin geokätköjä yli neljäsataa, kun vuonna 2003 löytöjä oli 3!

Meillä oli miehen kanssa yhteinen lomapäivä. Laitoimme lapset mummille hoitoon ja suuntasimme kahdestaan Nuuksioon koko päiväksi. Olisi ollut kiva viettää yökin siellä mutta lapset piti hoitaa seuraavana aamuna kouluun, niin päädyimme päiväretkeen.

Koko päivä siinä menikin. Lähdimme kotoa klo 9 ja palasimme klo 20. Kiersimme Power Trailin kätköt 59-104. Tosin PT93 oli laitettu hyllylle eli todennäköisesti ei ole löydettävissä ja kätköt 99-101 jäivät hakematta, koska vesiesteitä oli niin paljon. Etsimme muutamia trailiin kuulumattomia, joten löydettyjen kätköjen määräksi tuli tasan 50!



Jätimme auton Nuuksion Kattilan parkkipaikalle ja kätköt muodostivat sopivan rengasreitin takaisin autolle. Traili kulki osittain metsäpolkua, osin autotietä ja osin pitkospuita ja tosiaan yhdessä kohdin oli niin paljon vettä, että kuivin jaloin ei olisi todennäköisesti päässyt yli, joten jouduimme vähän kiertämään.


Kätköjen etsinnän lomassa ehdimme katsella ihania maisemia ja kuunnella luonnon ääniä. Kevät oli aistittavissa. Lämpötila oli noin +6 astetta. Pääosin oli pilvistä ja välillä satoi vettä mutta illalla paistoi jopa vähän aurinko. Metsän suojassa polut olivat vielä jäässä mutta suurin osa oli sulia ja kosteita.
Vesi oli kirkasta mutta muutamin kohdin, joissa ei ollut pitkospuita, se esti kätkölle pääsemisen.
Iltapäivällä pysähdyimme Iso-Holman tulentekopaikalle paistamaan makkaroita. Polttopuita oli paikalla runsaasti ja aurinkokin ilahdutti mieltä.




Iso-Holman lähistölle oli tuotu uusia pitkospuita odottamaan rakentamista. Vanhat olivatkin jo osin aika huonokuntoisia.

Viime kesänä ostamani Meindlin vaelluskengät on jo hyvin sisäänajettu. Eivät paina enää mistään ja vedenpitävyyskin on jo moneen kertaan hyväksi todettu. Olen saanut uuden goretex-asunkin viime syksynä. Löysin alennuksesta Sastan puvun, joka on todella hyvä.